Tarina yrittäjyydestä
Tarinan kertoja on toisen sukupolven yrittäjä, jonka lapsuuden muistot rakentuvat kotipihassa sijaitsevan huonekalutehtaan ympärille. Pian 20 vuotta samaisessa huonekalutehtaassa perheyrityksen toimintaa jatkaneena, haluan kertoa teille yrityksen tarinan.
Rami Rintaluoma, yrittäjä
Rintaluoma Oy
1970 oli Etelä-Pohjalaisessa pikkukylässä pellon reunalla pieni metallipaja. Siellä reilu parikymppinen maatalonpoika rakenteli omaan tarpeeseen maatalouskoneita ja lisäksi paikallisille huonekaluverstaille tuotantoa helpottavia koneita ja laitteita. Metallityöt saivat kuitenkin jäädä, kun isä houkuteltiin huonekalujen pariin kiertäväksi myyntimieheksi. Siitä alkoi huonekaluteollisuuden pitkä oppimäärä – ilman koulutusta, kantapään kautta.
Isä toimi itsenäisenä yrittäjänä. Hän rakensi silloisen sikalan viereen oman varastohallin ja hankki oman kuljetuskaluston. Alussa oli vain vanha meijeri-auto, johon oli rakennettu puusta koppi päälle.
Huonekalutoiminta perustui myyntisopimuksiin tehtaiden kanssa. Isä osti huonekaluja ja myi niitä eteenpäin. Työ ei onnistunut kuitenkaan vaikeuksitta. Sopimukset valmistajien kanssa eivät aina pitäneet, tehtaat tarjosivat samalla hinnalla sopimusten ohi ja tavaraa jäi varastoon. Jos joskus ei ollut ongelmia tavaran saatavuuden, hinnan eikä laadun kanssa, niin sitten asiakas jätti maksamatta. Huonekaluille oli kuitenkin tarvetta, etenkin kohtuu-hintaisille, laadukkaille koko kansan kalusteille. Ratkaisu oli tehdä itse laadukkaampia huonekaluja ja myydä niitä omissa myymälöissä. Näin sai ainakin itse päättää laatutason ja myyntihinnan.
Myynti oli jo tuttua, piti enää opetella tekemään. Se onnistui kuitenkin aika helposti, kun oli kokemusta koneiden rakentelusta ja tiesi minkälaiset koneet kannattaa hankkia.
Äitikin oli ilmaantunut kuvioihin ja pian omia myymälöitä olikin Kauhajoella, Kurikassa ja Kouvolassa – tukkuvarasto Äystöllä muuttui tehtaaksi.
Kolme myymälää, tehdas, muutama auto kuskeineen ajamassa tavaraa ja siinä sivussa hoitaa maa- ja metsätila äystöllä. Ei kuulemma tullut aika pitkäksi.
‘Rahaakin tuli paljon, melkein yhtä paljon kuin meni.’
Muutamaa vuotta myöhemmin messuilta löytyi nimekäs asiakas jolta alkoi tulla hurjia tilauksia. Välillä kysyttiin vain paljonko on henkilöstöä ja kun vastaus oli alle 20 henkeä sai itse laittaa tilattavan määrän. Kaikki näytti vihdoin osuvan kohdalleen ja vuosien tappiollinen toiminta kääntyi kannattavaksi.
Tehdasta laajennettiin ja väkeä lisättiin, toiminta työllisti n. 40 henkeä. Kulmasohvaa ja kirjahyllyä sai tehdä ihan tosissaan. Jopa omistajillekin maksettiin vähän palkkaa.
Tämäkin menestys tuli tiensä päähän, kun isot tilaukset yhtäkkiä loppuivat 4-5 vuoden jälkeen. Se oli kova isku tehtaalle. Myymälät jouduttiin sulkemaan ja toimintaa sopeuttamaan kovalla kädellä. Näistä ajoista minullakin on jo muistikuvia, en tosin huomannut mitään sopeuttamisia, kun minulla oli 5-vuotiaan leikit kesken.
Koskaan ei oltu rikkaita, mutta kaikista kovimmin halutut asiat jotenkin aina järjestyi – yleensä jollain tapaa itse tekemällä. Vasta jälkikäteen olen tajunnut miten kovasti vanhemmat tekivät töitä perheen eteen. Viikot töissä tehtaalla, torstaina kuorman tekoa puoleen yöhön, saunan kautta pariksi tunniksi nukkumaan ja sitten kuorma-auto jyrähti käyntiin aamu neljän aikaan ja alkoi Suomen kattava kierros huonekalujen kuljetusta ja kaupittelua myymälöille.
Minäkin pääsin välillä mukaan, Scaniassa ja koppi-mersussa viihtyi oikein hyvin, kun meillä oli isän kanssa tapana ottaa Coca-Cola hörppyjä pitkin päivää. Mamma ja paappa asuivat aivan naapurissa, hallin toisella puolella, siellä oli turvallista ja kivaa olla, kun isä ja äiti olivat myyntikierroksella.
Tuotantokoneita tuli ja meni, ei ollut väliä saiko myytyä huonekaluja vai koneita – kaikki oli kaupan.
80-luvun lopussa tapahtui jotain mikä muutti kaiken, pysyvästi.
Muistan tarkalleen sen hetken, kun tulin pikkupoikana koulusta kotiin ennen isosiskoa ja kuulin, että isälle oli sattunut paha onnettomuus. Isän oikea käsi oli osunut murskaimeen ja kaikki sormet peukaloa lukuunottamatta oli mennyt murskaksi ja purun mukana siiloon. Silloin reilu nelikymppinen perheenisä, jonka koko elämä perustui omilla käsillä tekemiseen, joutui elämänsä tiukimpaan paikkaan.
Vaikka välillä asiat oli hullustikin olleet, niin ei kuitenkaan näin hullusti. Sukupolvenvaihdos maa- ja metsätilalla tehty muutama vuosi takaperin, pihassa 60 metriä pitkä huonekalutehdas, kolme kuorma-autoa, traktori ja muut maanviljelysvehkeet ja valtavasti velkaa, isolla korolla. Ja kaikki koneet suunniteltu kahdella kädellä käytettäväksi. Siihen aikaan koneiden käytössä tarvitsi voimaa eikä mikään toiminut ‘hipaisemalla kosketusnäyttöä’.
Uusi alku. Toipuminen kesti aikansa. Tehtaalla oli koko ajan toimintaa muutaman työntekijän voimin. Isä oli tehnyt jonkin verran Venäjän kauppaa kulmasohvilla ja aina joskus sieltä tuli pyyntö hankkia heille jotain. Rahat lähetettiin etukäteen ja sitten ilmoitettiin, mitä sillä pitäisi saada. Toisinaan oli tarve junanvaunulliselle jogurttia, toisinaan tarvittiin elektroniikkaa, jäätelöä tai ruuveja. – tuolloin isä alan miehenä kysyi, että minkä kokoisia ruuveja, vastaus oli: “ei sillä ole väliä, kaikkia kokoja tarvitaan”. Kerran eräs venäläinen liikemies vieraili meidän tehtaalla ja ohimennen kysyi, että mitä tällaiset koneet suomessa maksavat, isä laski päässään nopeasti vähän yhteen ja heitti arviolta summaksi noin puoli miljoonaa markkaa. Asiasta ei keskusteltu tuon enempää ja kysymys unohtui nopeasti.
Muutaman kuukauden kuluttua oli tullut taas rahalähetys, puoli miljoonaa, kun ei muutamaan päivään kuulunut mitään isä tiedusteli, että mihin tarkoitukseen rahat mahtoivat olla. Yhteyshenkilönä ja tulkkina toiminut vanhempi rouva vastasi, että rahat liittyivät johonkin konekauppaan, että sinä olit myynyt jotain koneita meillä vierailleelle liikemiehelle. ‘Jotain koneita’ tosiaan, lähes kaikki 60m pitkän hallin koneet oli yhtäkkiä muka myyty. Tämä muuttui äkkiä todellisuudeksi, kun liikemies ilmoitti, että nostakaa koneet rekkaan ja lähettäkää tänne. Koneita lähti 3 täyttä rekallista, jäljelle jäi vain pöytäsirkkeli ja pieni listakone.
Uusi aika. Nyt oli hallissa tilaa ja taskussa rahaa, oli aika perustaa kokonaan uusi yritys: Rintaluoma Oy. Sormet edelleen puuttuivat, mutta siihenkin oli löytymässä ratkaisu kun voisi olla mahdollista siirtää kaksi varvasta puuttuvien sormien paikalle, jolloin kädellä pystyisi taas tarttumaan asioihin. Jonkun ajan päästä vanhemmat olikin jo matkalla Lahden puuntyöstökone messuille, kun ei töihinkään pystynyt leikkauksesta toipuessa. Siinä ne kaksi vasemman jalan varvasta oli, isän oikeassa kädessä ja tottelivat jo etäisesti käskyjä puristua esineiden ympärille.
Messuilla oli ollut esillä jotain futuristista, robotti nosti levyjä pinosta koneeseen, joka teki niihin poraukset ja robotti nosti valmiin komponentin toiseen pinoon. Eihän se tietenkään oikeasti toiminut, mutta oli saatu kuitenkin näyttämään siltä. Samoilla messuilla eräs vanha tuttu konemyyjä näytti vielä mustavalkoista printattua kuvaa tietokoneohjatusta cnc porakoneesta, joka kuulemma oikeasti toimisi vain ‘nappuloita painelemalla’. Tuosta hetkestä alkoi unettomat yöt ja armoton suunnittelu.
Jo seuraavana vuonna rekka toi robotin ja porakoneen, molemmat täysin ohjelmoitavia kapineita – ei ollut ennen tarvinnut ohjelmointitaitoja huonekaluverstaalla. Tähän oli tavallaan saatavilla apua, mutta hyvin pian selvisi että itse se pitää osata – sain usein olla iltaisin isän kaverina hallilla kokeilemassa ja erehtymässä miten robotilla saisi levyn pinosta koneeseen ja toisinpäin. Useiden muutosten ja kokeilujen kautta isä sai kuin saikin tehtyä tuotantolinjan jota hän hoiti yksin ja teki 1000 komponenttia työvuorossa. Usein se tosin onnistui vain sillä tavalla, että vuoro loppui vasta kun 1000 komponenttia oli valmiina.
Näihin aikoihin tehtaalla valmistettiin pääasiassa koulupöytiä, lipastoja ja sohvapöytiä, vain muutamia erilaisia tuotteita. Tuotantoa kehitettiin jatkuvasti enemmän automaatiota hyödyntäen ja koneet vaihtuivat tiheään kun uutta teknologiaa tuli saataville ja käytetyillä automaattikoneilla oli vielä hyvät markkinat. 90-luvun puolivälissä lähes koko tuotanto alkoi olla jo cnc-ohjattua eli kampien sijaan säädöt tehtiin numeerisesti näyttöpäätteeltä. Tehtaan toiminta vakiintui ja rinnalla hoidettiin maa- ja metsätaloutta. Tällöin minäkin olin jo tuttu näky hallilla opettelemassa koneiden käyttöä tai traktorilla peltohommissa.
Tuotannonohjaus perustui pitkälti muistiin ja tussilla sutattuihin levyn paloihin tai pahvilappusiin, isän ja äidin ratkoessa kumpi muistaa asian oikein. Koneiden nopeat asetusajat mahdollistivat pienempien erien valmistamisen ja tuotemäärän kasvattamisen, mutta kasvavan tilausmäärän ja laajemman tuotannon hallinta alkoi käymään vaikeaksi. Tilaukset tulivat pääosin faksilla ja laskutus hoitui taulukkolaskennalla. Minä olin jo ehtinyt käymään armeijan ja päätynyt opiskelemaan tuotantotalous-insinööriksi. Koulussa pääsin tutustumaan 3D-suunnitteluun ja tuotetiedon hallintaan, totesin heti että tämä olisi kova juttu tehtaalla. Tuohon aikaan 3D-ohjelmat olivat kuitenkin liian kalliita meidän pienelle yritykselle.
Kesätöissä ja opinnäytetyötä tehdessä omatkin elämän suunnitelmat alkoivat kirkastua. Opinnäytetyö ‘Tuotannonohjausjärjestelmän suunnittelu’ oli vietävä käytäntöön ja minusta tulisi toisen polven huonekaluyrittäjä. Isän ja äidin kanssa käytiin paljon keskusteluja menneistä ja tulevista ja 25-vuotiaana minulla oli jo 30 vuoden kokemus yrittämisestä, ainakin teoriassa. Ensimmäinen versio taulukkolaskennalla naputellusta tuotannonohjauksesta otettiin käyttöön ja tilausten hallintaan taivuttelin edullisen laskutusohjelman. Suunta oli selvä: lisää automaatiota ja tietokoneita, uusilta työntekijöiltä tiedusteltiin enemmän atk-osaamista kuin puusepän taitoja.
Opettelin yrittämistä tuotantopäällikkönä ja olin kaikessa tekemisessä mukana, siinä samalla etsin koko ajan parannuksia yrityksen ohjelmistoihin ja siirsin tietoa haettavaan muotoon kovalevyille. Ryhdyin maahantuojaksi pienelle 3D-ohjelmistoja tekevälle yritykselle ja sain sitä kautta tehtaalle käyttöön 3D-ohjelmistot.
Yhtenä iltana turhauduin kun kävin läpi pyytämääni tarjousta räätälöidystä toiminnanohjausjärjestelmästä, ei meillä olisi ikinä varaa tällaiseen. Ilmeisesti suvussa kulkeva periksiantamattomuus nousi esille ja aloin itsenäisesti opettelemaan tietokantaohjelmointia. Laskentataulukot toimivat tuotannossa sen verran että päätin heti rakentaa koko toiminnan kattavan järjestelmän, jota voisi tarpeen mukaan laajentaa joka suuntaan. Muutaman vuoden päästä otin ensimmäisen version tuotantokäyttöön. En olisi ikinä uskonut että kyseessä on yrityksen pitkäaikaisin ohjelmisto ikinä. 2010 käyttöönotetun ohjelmiston kehitystyö jatkuu edelleen ja sillä hallitaan koko yrityksen toimintaa.
Tehokkaan valmistuksen ja tuotannonohjauksen avulla tuotanto on kasvanut moninkertaiseksi ja valtava määrä erilaisia tuotteita valmistetaan kotimaisille huonekaluketjuille. Tuotteet suunnitellaan uusimmalla 3D-tekniikalla ja tuotetieto siirtyy suoraan järjestelmän sisällä tuotantokoneille. Tuotanto on käytännössä paperiton ja tieto valmistuksesta siirtyy reaaliajassa työpisteiden välillä. Myös tiedonsiirto asiakkaidemme kanssa on automatisoitu järjestelmien välillä eikä faksille enää ole tarvetta. Silti mielessä on vielä paljon uusia kehityskohteita.
Dramaattiset käänteet ovat vähentyneet nykyaikaisten koneiden turvaominaisuuksien, selkeiden työtapojen ja kirjallisten sopimuksien myötä. Tehtaalla ei ole tapahtunut yhtään pysyvää vammaa aiheuttanutta onnettomuutta isän menetettyjen sormien jälkeen. Verstas äystöllä on laajentunut ja muuttunut nykyaikaiseksi tehtaaksi, jonka sydän ja arvot ovat edelleen laadukkaan huonekalun valmistaminen kohtuulliseen hintaan.
Meidän ei ole koskaan tarvinnut opetella kunnioittamaan luontoa tai säästämään materiaalia, koska se on aina ollut toiminnan keskiössä. Metsätaloutta hoidetaan kestävästi ja tilan pellot ovat luomuviljelyssä. Huonekaluihin käytettävä puumateriaalin kompensointi hoituu lähes kokonaan perheen oman metsätilan puuston kasvulla. 2019 tehtaan katolle asennettiin satoja aurinkopaneeleita tuottamaan puhdasta uusiutuvaa sähköä tuotannon käyttöön, samalla lanseerattiin ‘Tuotettu 100% aurinkovoimalla‘ mallistot.
Vuonna 2022 kun minunkin yrittäjän uraa voi mitata jo vuosikymmenissä, huonekalutehdas täyttää 50 vuotta. Hiljattain valmistui yrityksen historian suurin investointi tehokkaaseen porauslinjaan halli laajennuksineen ja seuraavankin laajennuksen kivijalka on jo valettu. RIN24 verkkokauppa on perustettu palvelemaan asiakkaita suoraan tehtaalta. Tuomme valmistuksen lähemmäksi tuotteen käyttäjää ja tarjoamme tehtaan vastuullisuuden ja arvot suoraan huonekalun ostajan käyttöön parilla klikkauksella.
Nykyisellään Rintaluoma Oy on yksi suomen merkittävimpiä kodinkalustevalmistajia ja tuotantoteknologialtaan tunnistettu myös euroopan mittakaavassa. Tehtaalta lastataan päivittäin satoja huonekalupaketteja asiakkaille eri puolille suomea.
Uusi sukupolvi jo scoottailee ja skeittailee tehtaan pihoilla toisinaan tiedustellen, että ‘Tuleeko meistä sitten tämän paikan johtajia kun sinä jäät eläkkeelle niin kuin paappa?’. Se riippuu ihan teistä itsestänne, lupaan ainakin kertoa kyllästymiseen asti tarinoita miten pari ensimmäistä sukupolvea on näihin hommiin päätynyt.
Kun touhuamista on jatkunut jo 50-vuotta, ei tarinakaan syntynyt yhdeltä istumalta.
Kiitos, kun jaksoit lukea loppuun asti. Tarina jatkuu…